Osaaminen näkyväksi digitaalisilla sisällöillä

VIDICOn avulla on Innoparkissa tarjottu pk-yrityksille uusia eväitä toimintojen kehittämiseen ja liiketoiminnan kasvuun sekä ratkottu Hämeenlinnan kaupungin palveluiden sähköistämistarpeita. Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Porvoon yksikön käyttöön on kehitetty sähköinen palvelualusta tehostamaan projektimuotoista opiskelua ja Tulevaisuuden tutkimuskeskus on testannut fyysiseen tilaan liitettyjen digitaalisten elementtien hyödyntämistä tulevaisuuden tutkimuksessa sekä tehnyt työelämän osaamistarpeiden ennakointia.

 

Ylimaakunnallista yhteistyötä ja innovaatioareenoita

VIDICO-hankkeessa Innopark Programmes Oy Hämeenlinnasta, HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun Porvoon yksikkö ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus ovat yhdistäneet voimansa ja pureutuneet osaamisen näkyväksi tekemiseen ja tietämyksen digitalisointiin EAKR-rahoituksen tuella. Ylimaakunnallista yhteistyötä hankkeessa tehdään mm. innovaatioareena-tapahtumien kautta, joissa asian ääreen kokoontuvat kohderyhmien edustajat, yhteistyökumppanit sekä tietysti VIDICO-hankkeen toimijat. Innovaatioareenoissa on tähän mennessä työstetty eteenpäin Hiljaisen tiedon teemaa Hämeenlinnassa syksyllä 2010, Luovan länsirannan digitaalista lähiviestintää Porvoossa ja kuntalaisvaikuttamista Hämeenlinnassa keväällä 2011 sekä yhdessä luotavaa tulevaisuutta Helsingissä joulukuussa 2011. Hankkeen loppuseminaari järjestetään keväällä 2013.

  

Kuntalaisvaikuttamisen innovaatioareenatapahtumassa Hämeenlinnan Raatihuoneella työstettiin hämeenlinnalaista vaikuttamisen mallia nyt ja tulevaisuudessa.



Esimerkkinä ylimaakunnallisesta yhteistyöstä ja osaamisen siirtämisestä toimijalta toiselle voidaan myös mainita Luova Tulevaisuustila –osahankkeen pilotti Hämeenlinnassa Innoparkin tiloissa.”Eri toimijoilla on ollut hyvin erilainen tulokulma yhteiseen teemaamme, mikä on rikastuttanut toimintaa”, kertoo projektikoordinaattori Hanna Willner Innopark Programmes Oy:stä. ”Osaamisen näkyväksi tekemisen ja digitalisoinnin merkitys korostuu entisestään tulevaisuudessa, joten hankkeen tuloksille on varmasti kysyntää”, Hanna Willner jatkaa.

Pk-yritykset siirtyvät digiaikaan

VIDICO-hankkeen avulla Innopark on kehittänyt hiljaisen tiedon ja osaamisen siirtämistä 15:ssa eteläsuomalaisessa pk-yrityksessä, joissa on pilotoitu yrityslähtöisten tarpeiden mukaan niin yhteisöllisen osaamisen kerryttämistä, wikien käyttöönottoa, videoperehdytysjärjestelmää kuin osaamisen siirtämistä mobiililaitteiden avullakin. Esimerkiksi rakennusliike TL Sippolalle toteutetussa pilotissa siirrettiin Trendikoteja valmistavan rakennusliikkeen työmaat reaaliaikaiseen tiedonsiirtoon ja mobiiliaikaan liittämällä työmaavastaavat tablet-laitteiden kautta yrityksen intranet-järjestelmään. Tällä tavoin on saatu aikaan merkittävää toimintojen tehostumista, ajokilometrien vähenemistä sekä työvoiman tehokkaampaa hyödyntämistä. ”Pk-yrityksiltä saadun palautteen perusteella he ovat hyötyneet piloteista usein jopa ennakoitua enemmän.” kertoo projektipäällikkö Virpi Messman Innopark Programmes Oy:stä. ”Monesti osaamisen digitalisointipilotin kautta yritys on lähtenyt uudelleen arvioimaan muitakin prosessejaan ja tehostamaan toimintaansa laajemminkin.” Virpi Messman jatkaa. ”Pk-yrityksissä toteutetut pilottiratkaisut eivät ole vaatineet kalliita investointeja, vaan lähinnä kyse on ollut uusien toimintatapojen käyttöönotosta, edullisten sovellusten yhteensovittamisesta sekä tiedonkulun optimoinnista yrityksessä.”



Trendikodin työmaamestari Pekka Linnanmäki tutkii tablet-laitteen avulla intranetistä työmaan rakennesuunnitelmia.



Hämeenlinnan kaupungille uusia sähköisiä palveluita

Innopark on pilotoinut Hämeenlinnan kaupungille uutta kuntalaisvaikuttamisen kanavaa, joka mahdollistaa avoimemman vuorovaikutuksen kaupungin ja kuntalaisen välillä. Sähköisen palautekanavan kautta kuntalaisella on mahdollisuus antaa palautetta sekä myös seurata palautteensa käsittelyn etenemistä. Palautetta käytetään hyväksi Hämeenlinnan kaupungin asiakaslähtöisyyden kehittämisessä ja tulevien palveluiden suunnittelussa. Lisäksi VIDICOssa on ratkottu Hämeenlinnan kaupungin palveluiden sähköistämistarpeita esiselvitysten kautta ja pilotoimalla rakennusvalvonnan prosessien uudistamista sähköisen käyttöarkiston ja prosessimallinnusten avulla.

HAAGA-HELIA loi Digital Campuksen

HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun Porvoon yksikössä toteutetaan VIDICO-hankkeen Digital Campus –osaprojektia. Porvoo Campuksen käyttöön on luotu HAAGA-HELIAssa sähköistä palvelualustaa, jonka tavoitteena on tukea projektimuotoista opetusta tiivistäen yritysten ja opiskelijoiden yhteistyötä sekä parantaen toimijoiden välistä kommunikaatiota. Kehitettävän LeaP (Learning and Projects) -alustan testausvaihe on lopuillaan ja järjestelmän käyttöönotto Porvoossa on alkanut. ”LeaP mahdollistaa entistä tiiviimmän yhteistyön yritysten kanssa”, kertoo projektipäällikkö Kitte Marttinen HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulusta. ”Projektimuotoinen oppiminen antaa opiskelijoille kosketuksen yritysmaailman oikeisiin ongelmanratkaisutilanteisiin jo opiskeluaikana ja LeaPin avulla opiskelijoiden osaaminen saadaan digitaalisia sisältöjä hyödyntäen monipuolisemmin esille”, Kitte Marttinen jatkaa.

Tulevaisuuden tutkimuskeskus testasi Luovaa Tulevaisuustila –konseptia

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa on toteutettu osana VIDICO-hanketta Luova TulevaisuusTila -osahanke professori Sirkka Heinosen johdolla. Luova tulevaisuustila –konseptin ideana on luoda fyysinen tila, joka tukee käyttäjien luovuusajattelua ja toisaalta samanaikaisesti myös tulevaisuusajattelua. Luova Tulevaisuustila -pilotteja on toteutettu Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen toimesta Helsingin kaupungin Lasipalatsin kirjastossa syksyllä 2009 sekä Hämeenlinnassa Teknologiakeskus Innoparkin ja Hämeen ammattikorkeakoulun tiloissa keväällä 2011. Rakennetuissa pilottitiloissa on järjestetty erityisiä tulevaisuusklinikka-sessioita, joiden avulla on pyritty analysoimaan ja kehittämään testattavaa konseptia.



VIDICO - Osaaminen näkyväksi digitaalisilla sisällöillä (Visible Digital Competence) –hanke(A31003) on Päijät-Hämeen liiton Etelä-Suomen maakuntien EU-yksikön kautta rahoitettu EAKR-rahoitteinen ylimaakunnallinen teemahanke, jonka yhdessä toteuttavat Innopark Programmes Oy, Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Porvoon yksikkö sekä Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Hankkeen koordinaattorina toimii Hämeenlinnassa toimiva Innopark Programmes Oy

 

Artikkeli julkaistu Rakennerahastojen uutiskirjeessä 10/12

Teksti: Hanna Willner
Kuvat: Trendikoti ja VIDICO-hanke

Yksityisen vallankumous

VIDICOn Luova Tulevaisuustila -sessiossa 24.5.2011 luodattiin työn ja internetin yhteisiä kehitysnäkymiä. Keskeinen sessiossa käsitelty teema oli ubiikki digiyhteiskunta. Ubiikissa digiyhteiskunnassa informaatio- ja kommunikaatioteknologiat ovat läsnä kaikkialla, ja kaikki mikä voidaan digitalisoida on digitalisoitu.

Tietoverkkojen läpäisemä yhteiskunta voi poiketa kulttuuriltaan merkittävästi nykyisestä. Oleellinen muutos liittyy julkisen ja yksityisen uudenlaiseen sekoittumiseen. Sekoittuminen muuttaa myös työtä ja tuotantoa.

Esiteollisessa yhteiskunnassa elämänalueet eivät olleet eriytyneet toisistaan: kodin ja kylän piirissä tehtiin työtä, käytiin julkista keskustelua ja rakastettiin. Teollistuminen erotti julkisen ja yksityisen. Julkisesta sfääristä tuli päämäärärationaalinen ja epäpersoonallinen tuotannon ja poliittisen keskustelun paikka. Yksityiseen sfääriin rajautuivat henkilökohtaiset suhteet, tunteet, kuluttaminen, ja itsen toteuttaminen.

Läpi modernin teollisen ja jälkimodernin tietoyhteiskunnan keskeinen huoli ja yhteiskuntakritiikin aihe liittyi julkisen sfäärin rationaalisten, epäpersoonallisten ja ”tunteettomien” piirteiden leviämiseen yksityisen alueelle. Iso osa ajan ongelmista liittyi juurettomuuteen ja vieraantuneisuuteen.

Ubiikissa digiyhteiskunnassa kehitys voi kääntyä päinvastaiseksi: yksityinen leviää julkisen alueelle. Myös julkisesta toiminnasta, kuten työstä ja poliittisesta keskustelusta, tulee itseilmaisun, subjektiivisten kokemusten ja persoonallisten suhteiden aluetta.

Ennen yhteisöllistä mediaa ihmisten subjektiiviset kokemukset, lähisuhteet ja sisäisen motivaation ajama toiminta jäivät yksityisen piiriin. Niiden saattaminen julkisuuteen oli liian kallista niin rahassa, ajassa kuin vaivassa. Internetin ja yhteisöllisen median myötä yksityishenkilöt voivat vähäisin kustannuksin julkaista omia sisältöjään sekä vastaanottaa aineettomia sisältöjä ja muiden yksityishenkilöiden julkaisuja. Myös jaetuille mielenkiinnon kohteille ja intresseille rakentuvien yhteisöjen ja verkostojen muodostaminen on vaivatonta; sosiaalisen kanssakäymisen volyymi kasvaa merkittävästi. Vilkastunut vuorovaikutus murtaa edelleen totuttuja, kuten työn ja vapaa-ajan välisiä aitoja.

Julkisuuden myötä itsen toteutuksesta ja kehittämisestä, subjektiivisesti merkityksellisistä kokemuksista ja ihmissuhteista tulee näkyvä ja hallitseva osa kulttuuriamme, tapaamme arvottaa maailmaa ja toimia siinä. Meitä motivoivat yhtä lailla pyrkimys autonomiaan kuin jakamisen eetos. Nämä tavoitteet myös tukevat toisiaan.

Osa kehitystä on jo nyt iduillaan oleva prosumerismi, jolla tarkoitetaan kuluttajien osallistumista tuotantoon. Tulevaisuudessa prosumerismi kääntynee myös toisin päin: tuottajista tulee kuluttajien kaltaisia. Tämä onkin välttämätöntä, jotta yritykset voisivat vastata muuttuvaan kysyntään.

Ubiikista digiyhteiskunnasta puhuttaessa keskitytään usein teknologiaan. Teknologia on kuitenkin vain mahdollistaja, ja todellinen muutos on kulttuurinen. Julkisuuteen saatettu yksityinen elämänpiiri muuttaa yhteiskuntaa radikaalisti, juuria myöten.

kirjoittajana projektitutkija Juho Ruotsalainen

Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

VIDICO, Luova Tulevaisuustila -osahanke

Raportoinnin riemua

Vuoden vaihteessa sain taas toteuttaa itsessäni piilevää raportoijaa. ”Ei me juoruta, me raportoidaan” vitsi oli kaukana tekemästäni raportoinnista. Samoja asioita pyöriteltiin hiukan eri näkökulmasta riippuen siitä kenelle raportoidaan. Onko kyseessä viimevuoden toimintani taloudellinen vai sisällöllinen merkitys, onko toimillani mahdollisesti ollut tasa-arvoon tai ympäristön suojeluun liittyviä vaikutuksia.

On hyvä katsoa taaksepäin. Afrikkalainen kansanviisaus vertaa tulevaisuutta, takaperin kävelemiseen. Voimme sivustassa nähdä merkkejä siitä, mikä kohta avautuu silmiemme edessä ja jatkaessamme kävelyä nuo äsken lähellä olleet asiat loittonevat. Aivan kuten käy kun tapahtuneet asiat loittonevat historiaan. Raportoinnissa tulee olo kuin katsoisi historiaan. Raportointi avaa myös mahdollisuuden tutkailla mitä asioita jää sivustoille. Mitä ja minkä asian kanssa kohta olemme tekemisissä.

Raportointiin varattu työaika antaa myös luvallisen syyn pysähtyä ja miettiä mitä ja miksi teen. Nämä ovat asioita, jotka kovassa kiireessä ja ” flowssa” tapaavat joskus jäämään vähälle huomiolle.

Toisaalta raportointi on vaikeaa synnyttämistä. Taiteilijat puhuvat luomisen tuskasta. Raportoidessani mietin välillä, montako sanaa ihminen pystyy päivässä tuottamaan. Raportin laatu ei välttämättä näy tekstin pituudessa ja määrässä. Kaikki oleelliset asiat pitäisi kuitenkin pystyä ilmaisemaan ja siinä auttaa, että asiaa käsittelee laveasti ja perusteellisesti. Mutta mikä arvo on sillä, että raportti pysyy luettavana ja mielenkiintoisena ja että mahdollisimman moni lukee raportin? Monet lukevat raporteista johdannon ja sisällysluettelon ja mahdollisesti jokusen mielenkiintoiselta vaikuttavan kappaleen. Raporteista halutaankin usein tiivistelmiä, koska niitä ei jakseta lukea kokonaan.

Mitä digitaalisuus voi tarjota raporttien tuottajille ja lukijoille?

Digitaalisuus voi tarjota lukijoille helpomman tavan löytää raporteissa muhiva tieto. Hakukoneet ovat oivallisia, jos vain tekstin tuottaja on muistanut huomioida, että teksti on hakukoneiden helposti löydettävissä ja että hakuun on osattu optimoida tekstin tarvitsijoiden kannalta oleellisia hakusanoja ja avainsanoja. Huikeaa olisi, jos raportteja tai niiden tiivistelmiä vielä kaiutettaisiin verkossa. Tämä kaiuttaminen voi olla markkinointityyppistä viestimistä sosiaalisessa mediassa, jolloin tieto tiedosta viedään foorumeille, joissa sillä on suurempi mahdollisuus tulla luetuksi ja tiedon hyödynnetyksi. Raportin henkilöityminen ja esiintyminen vuorovaikutteisessa kanavassa saattaa myös mahdollistaa yllättäviä kohtaamisia.


Viestitään ja kohdataan digitaalisesti vuonna 2012!


kirjoittajana Virpi Messman
projektipäällikkö, Hiljainen tieto yrityksissä -osakokonaisuus

3D -maailmojen syleilyssä

3D –maailmojen hyödyntämismahdollisuuksia hyöty- ja viihdekäytössä on äärettömästi. Tässä muutamia visioita, joita hahmotimme VIDICO:n Luova TulevaisuusTila –sessiossa Innoparkissa 14.2.2011 (ks. raportti).

Hyötykäytössä mahdollisuuksia löytyy etenkin terveydenhuollossa, opetuksessa/koulutuksessa, erilaisissa suunnittelutehtävissä, prosessien hallinnassa, rakennusalalla ja markkinoinnissa. Myös muun muassa poliisin tehtävissä, valmennuksessa, syrjäytymisen ehkäisemisessä, viestinnässä ja neuvontapalveluissa on 3D –potentiaalia. Kaikilla näillä aloilla 3D –maailmojen hyödyt on helppo nähdä.

Virtuaalisyväskannaus nopeuttaa diagnoosien tekoa. Rakennussuunnitelmat voi testata realistisilla 3D –malleilla ja jos vaikka pintamateriaali tai huoneen pohjaratkaisu ei miellytä, sen voi hetkessä vaihtaa toiseen – ja taas takaisin, jos edellinen oli sittenkin parempi. Vaatteiden ja asusteiden virtuaalishoppailu 3D –maailmoissa oman kodin mukavuudesta käsin tarjoaa houkuttelevan vaihtoehdon perinteiselle sovituskopissa ahertamiselle: uudet upeat asukokonaisuudet ovat vain muutaman klikkauksen päässä ja virtuaalistylisti valitsee hetkessä omalle ruumiinrakenteelle sopivia vaihtoehtoja sen sijasta, että itse joutuisi tungeksimaan kauppakeskuksen ihmisvilinässä ja selaamaan läpi lukemattomia mauttomia rättejä löytääkseen yhden helmen.

Viihde- ja vapaa-aikaulottuvuudella 3D –maailmat ovat jo olemassa olevien viihtymisen ja vapaa-ajan viettämisen muotojen kehittämismahdollisuuksia tai sitten aivan uusien tai ainakin nyt varsin harvinaisten muotojen mahdollistajia. Jälkimmäisestä esimerkkinä ovat uskonnolliset kokemuksia, jota ideaa voisi laajentaa myös muihin ”maallisen” olemassaolon ylittäviin kokemuksiin. Ajattele aistikokemusten aikaansaamista ilman haittavaikutuksia, joita syntyy esimerkiksi liiallisen alkoholin käytön seurauksena. Tai voisiko 3D toisaalta korvata kokonaan addiktiot? Myös taiteelle 3D –maailmat avaavat radikaaleja mahdollisuuksia. Markkinoille tulleista elokuvista osa on jo 3D –muotoisia. 3D ei silti tee huonoista elokuvista hyviä, sen sijaan se voi tehdä hyvästä elokuvasta entistä vaikuttavamman. Hyvä vaikuttava viihde toimii myös tehokkaana opetusaineistona. Esimerkiksi James Cameronin Avatarin näyttäminen kaikille koululaisille olisi luonteva osa ympäristö- ja tulevaisuuskasvatusta.
Yhdessä etäisyyksien voittaminen ja moniaistiset innovaatiot tuovat 3D –maailmoihin virtuaalisten tilojen ulottuvuuden. Uudenlaista digiajan löytöretkeilyä voi 3D:n avulla toteuttaa matkoilla maan sisälle, omaan kehoon, kiertokävelyllä kuussa tai ulkoavaruuteen. Hyvän unen pelikone takaa miellyttävän levon. 3D –tilavuokrauksessa on mahdollisuuksia ruotsinlaivan matkustuskokemuksesta häätilan testaamiseen. Virtuaalilemmikit kulkevat mukana ja toimittavat myös hoivatehtäviä ja niitä ei kuitenkaan tarvitse ulkoiluttaa kuten fyysisiä lemmikkieläimiä. 3D –lemmikkimaailman avulla monen yksinäisyys helpottuu.

Mahdollisuuksia on myös mielialoihin vaikuttamisessa, jos tekniikkaan yhdistetään aivosähkökemian muokkaamisen mahdollisuus, sekä erilaisissa yksilön henkistä kasvua tukevissa sovelluksissa. 3D –maailmojen sovelluksien avulla voidaan vahvistaa positiivista ajattelua ja vähentää suoraan kansanterveydellisiä haittoja, joita syntyy masennuksesta ja mielenterveyden ongelmista. Myös aggressioiden kääntämistä rakentavaan toimintaan voidaan toteuttaa 3D –sovelluksilla. Monenlaista valmentautumisapua voi saada 3D –maailmoista, opastusta parin löytämiseen, tai minkä tahansa harrastuslajin opetusta.

3D- ja virtuaalimaailmoissa varjopuolena on etenkin vieraantumisen, riippuvuuden ja reaalimaailman sääntöjen ja moraalikäsitysten rappion vaara. Yksilökeskeiset viihdesovellukset johtavat helposti sosiaalisesta reaalimaailmasta omiin ”yksinäisiin” maailmoihinsa eristyviin ihmisiin. Etenkin lasten kohdalla 3D –sovellukset eivät voi korvata aidon aikuisen läsnäoloa. Myöskin taju fyysisesti aidon ja 3D –maailman olentojen välillä voi hämärtyä. Terveysriskiksi voi muodostua liiallinen diginojatuolimatkailu, mikäli oma fyysinen liikunta vähenee radikaalisti. Reaalimatkailubisnes voi myös kärsiä, mikäli 3D –matkailu syrjäyttää sitä. 3D –maailmojen potentiaalin kasvaessa nähtiin riskinä myös se, että suorituspaineet voivat entisestään kasvaa. Yhteiskunnan järjestyskin saattaa murentua.

3D- ja virtuaalimaailmojen suurimmat mahdollisuudet liittyvät kuitenkin siihen, että ne auttavat ylittämään tehokkaasti olemassaolomme rajoitteita. Ne lisäävät todellisuuteemme uusia kerrostumia. Ne jäljittelevät – tai pikemminkin luovat –todellisuutta uskottavasti, mutta eivät ole siitä millään tavalla riippuvaisia: paitsi että ne toimivat monipuolisina käytännön apuvälineinä ja niiden avulla periaatteessa minkä tahansa kuvitelman toteuttaminen on mahdollista. Tässä mielessä ne toteuttavat teknologian perusfunktiota kykyjemme voimistajana aivan uudella tavalla. Ei tarvitse paljon rasittaa mielikuvitustaan nähdäkseen, mitä lisäarvoa 3D –maailmat avaavat. Noihin maailmoihin on vielä tosin muutamia digipeninkulmia matkaa.



kirjoittajana professori Sirkka Heinonen 
Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

VIDICO, Luova Tulevaisuustila -osahanke