Verkkokaupan haasteet

Torstaina 12.4. kävimme Messmanin Virpin kanssa Hämeenlinnan Reskalla Cafe Verassa Kanta-Hämeen Tietotekniikkayhdistys ry:n eli Kantin tilaisuudessa ”Verkkokaupan haasteet.”
Tilaisuuden juonsi radioäänenäkin tuttu Timo Manninen Kantista ja verkkokaupankäynnistä olivat kertomassa Osuuspankin maksuliikenneasiantuntija Pirjo Roivanen, Kanta-Hämeen Poliisilaitoksen komisario Ilkka Iivari ja Innoparkin Virpi Messman.

Ensimmäisenä puheenvuoron sai Osuuspankin Pirjo Roivanen. Roivanen kertoi yleisölle erilaisista maksutavoista verkossa. Mikäli vaihtoehtona on ostaa tuote sellaisen verkkokaupan kautta, joka käyttää Verified by Visa –palvelua, niin ilman muuta se on se turvallisin tapa. Itsekin uskaltauduin tässä vaiheessa kysäisemään, että kuinka yleinen palvelu on Suomen ulkopuolella, kun ei itse asioidessa ole tullut vastaan muuten kuin suomalaisilla sivuilla ja vaikka määrät vielä ovatkin kuulemma vähäisiä niin palvelu on yleistymässä myös muualla. Roivainen suositteli myös perinteisesti maalaisjärjen käyttöä verkossa asioidessa. Mikään virallinen taho ei esimerkiksi koskaan kysy henkilökohtaisia tunnuksia ja niitä ei pidä myöskään antaa edes oman puolison tietoon.

Seuraavana puheenvuorossa oli komisario Iivari. Hän kertoi muutamia tilastotietoja liittyen verkkohuijauksiin ja konkreettisia esimerkkejäkin kuulimme. Suomessa tällaisia huijauksia on suhteellisen vähän ja suurin osa on hyvin pieniä muutaman kympin huijauksia, joista ei välttämättä edes tehdä rikosilmoitusta. Muutamia isompiakin tapauksia on ollut, mutta järjestäytynyttä toiminta ei Suomessa ole. Iivarikin muistutti, että paras tapa välttyä huijatuksi tulemiselta on järjen käyttö; jos kauppa tai tarjous vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se luultavasti on.

Viimeisenä Virpi Messman Innoparkista oli kertomassa, kuinka tunnistaa hyvä verkkokauppa. Näytillä oli esimerkkejä hyvin tehdyistä huijaussivustoista ja ihan aidoista ja rehellisistä verkkokaupoista. Eroa ei välttämättä nopeasti vilkaisemalla huomaa, mutta vähän tutkiessa löytyy asioita, jotka ainakin itsellä saavat hälytyskellot soimaan. Tietysti ensimmäisenä on hyvä kiinnittää huomiota verkkokaupan ulkoasuun. Kuinka paljon on kaikenlaista vilkkuvaa ja välkkyvää mainosta ja kieliasu voi paljastaa myös paljon. Ja aina on hyvä tarkistaa, että sivustolla ilmoitetaan verkkokaupan varsinainen osoite ja muut yhteystiedot. Tietysti osoitekin voi olla tuulesta temmattu tai yksinkertaisesti väärä. Hyvä on myös tarkistaa, millaisia kokemuksia muilla on ollut ko. verkkokaupasta tilaamisesta. Yleensä jos verkkokaupan takana on rehellinen yritys, siitä löytyy jostain päin nettiä kommenttia tai arviota muilta käyttäjiltä. Jos tietoa ei löydy mistään tai arvostelut vaikuttavat epäilyttävästi samanlaisilta tms, niin on hyvä olla varuillaan.

Yrityksen näkökulmasta verkkokauppaa luodessa imago on erittäin tärkeä. On hyvä miettiä onko kaupalla jokin marginaalisempi asiakaskunta vai ovatko myytävät tuotteet kaikille.  Ovatko asiakkaat yksityisiä vai yrittäjiä/yrityksiä? Minkä ikäistä asiakaskunta on? Minkälaisia tuotteita/palvelua myydään? Asiakkailtakin voisi kysyä, millaisessa verkkokaupassa he haluavat asioida.

Luotettavuus on avaintekijä. Jos toiminta ei pelitä siirtyvät asiakkaat hyvin nopeasti uusille apajille. Verkkokaupan sivujen on hyvä olla suhteellisen yksinkertaisesti rakennetut niin, että tiedot löytyvät helposti ja kaupankäynti on helppoa ja sujuvaa. Joiltain verkkosivuilta löytyy omat foorumit tai kommentointiosiot, joihin asiakkaat voivat jättää palautetta tai arvostella tuotteita ja ainakin allekirjoittanut aina lukee näitä kommentteja ennen ostopäätöksen tekemistä. Verkossa on myös hyvä näkyä muuten, nykyään on kauppiaiden melkeinpä pakko olla mukana sosiaalisessa mediassa ja aktiivisesti ottaa asiakkaansa huomioon esim. Twitterin tai Facebookin avulla.

Suomessa verkkokaupankäynti on vielä lapsen kengissä, mutta kasvaa koko ajan huimaa vauhtia ja verkkokauppa on melkein pakko löytyä jos meinaa pärjätä kehittyvillä markkinoilla. Asiakkaat odottavat nopeaa ja tehokasta palvelua kellon ympäri ja kotoaan lähtemättä. Kokemuksen karttuessa sitä tulee myös kriittisemmäksi ja helposti saattaa etsiä uuden kaupan jos jokin vaikuttaa epäilyttävältä tai hankalalta.
Tällä hetkellä kysyntä on paljon tarjontaa suurempaa ja suomalaiset tilaavatkin kasvavissa määrin tuotteita ulkomailta, jos niitä ei suomalaisilta toimittajilta saa helposti verkosta tilattua.
Suomalaisten verkkokauppojen puolesta täytyy kuitenkin vielä mainita niiden maksutavat. Niistä yleensä löytyy verkkopankki vaihtoehto, joka sopii sitten mm. nuorillekin, joilla ei vielä luottokorttia ole, mikä melkein aina on ulkomailta tilatessa vaatimuksena. Ja on se kuitenkin vielä huomattavasti turvallisempi maksutapa kuin pelkän luottokortin numerolla ja turvakoodilla tilaaminen. Itse ainakin aina pelkään tietojen joutuvan vääriin käsiin vaikka toistaiseksi onni on ollut myötä.
Mutta on hyvä muistaa, että suurin osa kaupankäynnistä verkossa on rehellistä ja onnistunutta. Ja kuten jo aiemmin tuli mainittua, verkkokaupankäynti on hyvin nopeasti kasvava ala ja melkeinpä elinehto kauppiaille jo nykyään ja siksi siihen kannattaakin panostaa.

kirjoittajana Taru Peltola
projektiassistentti, Innopark Programmes Oy

Yksityisen vallankumous

VIDICOn Luova Tulevaisuustila -sessiossa 24.5.2011 luodattiin työn ja internetin yhteisiä kehitysnäkymiä. Keskeinen sessiossa käsitelty teema oli ubiikki digiyhteiskunta. Ubiikissa digiyhteiskunnassa informaatio- ja kommunikaatioteknologiat ovat läsnä kaikkialla, ja kaikki mikä voidaan digitalisoida on digitalisoitu.

Tietoverkkojen läpäisemä yhteiskunta voi poiketa kulttuuriltaan merkittävästi nykyisestä. Oleellinen muutos liittyy julkisen ja yksityisen uudenlaiseen sekoittumiseen. Sekoittuminen muuttaa myös työtä ja tuotantoa.

Esiteollisessa yhteiskunnassa elämänalueet eivät olleet eriytyneet toisistaan: kodin ja kylän piirissä tehtiin työtä, käytiin julkista keskustelua ja rakastettiin. Teollistuminen erotti julkisen ja yksityisen. Julkisesta sfääristä tuli päämäärärationaalinen ja epäpersoonallinen tuotannon ja poliittisen keskustelun paikka. Yksityiseen sfääriin rajautuivat henkilökohtaiset suhteet, tunteet, kuluttaminen, ja itsen toteuttaminen.

Läpi modernin teollisen ja jälkimodernin tietoyhteiskunnan keskeinen huoli ja yhteiskuntakritiikin aihe liittyi julkisen sfäärin rationaalisten, epäpersoonallisten ja ”tunteettomien” piirteiden leviämiseen yksityisen alueelle. Iso osa ajan ongelmista liittyi juurettomuuteen ja vieraantuneisuuteen.

Ubiikissa digiyhteiskunnassa kehitys voi kääntyä päinvastaiseksi: yksityinen leviää julkisen alueelle. Myös julkisesta toiminnasta, kuten työstä ja poliittisesta keskustelusta, tulee itseilmaisun, subjektiivisten kokemusten ja persoonallisten suhteiden aluetta.

Ennen yhteisöllistä mediaa ihmisten subjektiiviset kokemukset, lähisuhteet ja sisäisen motivaation ajama toiminta jäivät yksityisen piiriin. Niiden saattaminen julkisuuteen oli liian kallista niin rahassa, ajassa kuin vaivassa. Internetin ja yhteisöllisen median myötä yksityishenkilöt voivat vähäisin kustannuksin julkaista omia sisältöjään sekä vastaanottaa aineettomia sisältöjä ja muiden yksityishenkilöiden julkaisuja. Myös jaetuille mielenkiinnon kohteille ja intresseille rakentuvien yhteisöjen ja verkostojen muodostaminen on vaivatonta; sosiaalisen kanssakäymisen volyymi kasvaa merkittävästi. Vilkastunut vuorovaikutus murtaa edelleen totuttuja, kuten työn ja vapaa-ajan välisiä aitoja.

Julkisuuden myötä itsen toteutuksesta ja kehittämisestä, subjektiivisesti merkityksellisistä kokemuksista ja ihmissuhteista tulee näkyvä ja hallitseva osa kulttuuriamme, tapaamme arvottaa maailmaa ja toimia siinä. Meitä motivoivat yhtä lailla pyrkimys autonomiaan kuin jakamisen eetos. Nämä tavoitteet myös tukevat toisiaan.

Osa kehitystä on jo nyt iduillaan oleva prosumerismi, jolla tarkoitetaan kuluttajien osallistumista tuotantoon. Tulevaisuudessa prosumerismi kääntynee myös toisin päin: tuottajista tulee kuluttajien kaltaisia. Tämä onkin välttämätöntä, jotta yritykset voisivat vastata muuttuvaan kysyntään.

Ubiikista digiyhteiskunnasta puhuttaessa keskitytään usein teknologiaan. Teknologia on kuitenkin vain mahdollistaja, ja todellinen muutos on kulttuurinen. Julkisuuteen saatettu yksityinen elämänpiiri muuttaa yhteiskuntaa radikaalisti, juuria myöten.

kirjoittajana projektitutkija Juho Ruotsalainen

Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

VIDICO, Luova Tulevaisuustila -osahanke

Raportoinnin riemua

Vuoden vaihteessa sain taas toteuttaa itsessäni piilevää raportoijaa. ”Ei me juoruta, me raportoidaan” vitsi oli kaukana tekemästäni raportoinnista. Samoja asioita pyöriteltiin hiukan eri näkökulmasta riippuen siitä kenelle raportoidaan. Onko kyseessä viimevuoden toimintani taloudellinen vai sisällöllinen merkitys, onko toimillani mahdollisesti ollut tasa-arvoon tai ympäristön suojeluun liittyviä vaikutuksia.

On hyvä katsoa taaksepäin. Afrikkalainen kansanviisaus vertaa tulevaisuutta, takaperin kävelemiseen. Voimme sivustassa nähdä merkkejä siitä, mikä kohta avautuu silmiemme edessä ja jatkaessamme kävelyä nuo äsken lähellä olleet asiat loittonevat. Aivan kuten käy kun tapahtuneet asiat loittonevat historiaan. Raportoinnissa tulee olo kuin katsoisi historiaan. Raportointi avaa myös mahdollisuuden tutkailla mitä asioita jää sivustoille. Mitä ja minkä asian kanssa kohta olemme tekemisissä.

Raportointiin varattu työaika antaa myös luvallisen syyn pysähtyä ja miettiä mitä ja miksi teen. Nämä ovat asioita, jotka kovassa kiireessä ja ” flowssa” tapaavat joskus jäämään vähälle huomiolle.

Toisaalta raportointi on vaikeaa synnyttämistä. Taiteilijat puhuvat luomisen tuskasta. Raportoidessani mietin välillä, montako sanaa ihminen pystyy päivässä tuottamaan. Raportin laatu ei välttämättä näy tekstin pituudessa ja määrässä. Kaikki oleelliset asiat pitäisi kuitenkin pystyä ilmaisemaan ja siinä auttaa, että asiaa käsittelee laveasti ja perusteellisesti. Mutta mikä arvo on sillä, että raportti pysyy luettavana ja mielenkiintoisena ja että mahdollisimman moni lukee raportin? Monet lukevat raporteista johdannon ja sisällysluettelon ja mahdollisesti jokusen mielenkiintoiselta vaikuttavan kappaleen. Raporteista halutaankin usein tiivistelmiä, koska niitä ei jakseta lukea kokonaan.

Mitä digitaalisuus voi tarjota raporttien tuottajille ja lukijoille?

Digitaalisuus voi tarjota lukijoille helpomman tavan löytää raporteissa muhiva tieto. Hakukoneet ovat oivallisia, jos vain tekstin tuottaja on muistanut huomioida, että teksti on hakukoneiden helposti löydettävissä ja että hakuun on osattu optimoida tekstin tarvitsijoiden kannalta oleellisia hakusanoja ja avainsanoja. Huikeaa olisi, jos raportteja tai niiden tiivistelmiä vielä kaiutettaisiin verkossa. Tämä kaiuttaminen voi olla markkinointityyppistä viestimistä sosiaalisessa mediassa, jolloin tieto tiedosta viedään foorumeille, joissa sillä on suurempi mahdollisuus tulla luetuksi ja tiedon hyödynnetyksi. Raportin henkilöityminen ja esiintyminen vuorovaikutteisessa kanavassa saattaa myös mahdollistaa yllättäviä kohtaamisia.


Viestitään ja kohdataan digitaalisesti vuonna 2012!


kirjoittajana Virpi Messman
projektipäällikkö, Hiljainen tieto yrityksissä -osakokonaisuus

3D -maailmojen syleilyssä

3D –maailmojen hyödyntämismahdollisuuksia hyöty- ja viihdekäytössä on äärettömästi. Tässä muutamia visioita, joita hahmotimme VIDICO:n Luova TulevaisuusTila –sessiossa Innoparkissa 14.2.2011 (ks. raportti).

Hyötykäytössä mahdollisuuksia löytyy etenkin terveydenhuollossa, opetuksessa/koulutuksessa, erilaisissa suunnittelutehtävissä, prosessien hallinnassa, rakennusalalla ja markkinoinnissa. Myös muun muassa poliisin tehtävissä, valmennuksessa, syrjäytymisen ehkäisemisessä, viestinnässä ja neuvontapalveluissa on 3D –potentiaalia. Kaikilla näillä aloilla 3D –maailmojen hyödyt on helppo nähdä.

Virtuaalisyväskannaus nopeuttaa diagnoosien tekoa. Rakennussuunnitelmat voi testata realistisilla 3D –malleilla ja jos vaikka pintamateriaali tai huoneen pohjaratkaisu ei miellytä, sen voi hetkessä vaihtaa toiseen – ja taas takaisin, jos edellinen oli sittenkin parempi. Vaatteiden ja asusteiden virtuaalishoppailu 3D –maailmoissa oman kodin mukavuudesta käsin tarjoaa houkuttelevan vaihtoehdon perinteiselle sovituskopissa ahertamiselle: uudet upeat asukokonaisuudet ovat vain muutaman klikkauksen päässä ja virtuaalistylisti valitsee hetkessä omalle ruumiinrakenteelle sopivia vaihtoehtoja sen sijasta, että itse joutuisi tungeksimaan kauppakeskuksen ihmisvilinässä ja selaamaan läpi lukemattomia mauttomia rättejä löytääkseen yhden helmen.

Viihde- ja vapaa-aikaulottuvuudella 3D –maailmat ovat jo olemassa olevien viihtymisen ja vapaa-ajan viettämisen muotojen kehittämismahdollisuuksia tai sitten aivan uusien tai ainakin nyt varsin harvinaisten muotojen mahdollistajia. Jälkimmäisestä esimerkkinä ovat uskonnolliset kokemuksia, jota ideaa voisi laajentaa myös muihin ”maallisen” olemassaolon ylittäviin kokemuksiin. Ajattele aistikokemusten aikaansaamista ilman haittavaikutuksia, joita syntyy esimerkiksi liiallisen alkoholin käytön seurauksena. Tai voisiko 3D toisaalta korvata kokonaan addiktiot? Myös taiteelle 3D –maailmat avaavat radikaaleja mahdollisuuksia. Markkinoille tulleista elokuvista osa on jo 3D –muotoisia. 3D ei silti tee huonoista elokuvista hyviä, sen sijaan se voi tehdä hyvästä elokuvasta entistä vaikuttavamman. Hyvä vaikuttava viihde toimii myös tehokkaana opetusaineistona. Esimerkiksi James Cameronin Avatarin näyttäminen kaikille koululaisille olisi luonteva osa ympäristö- ja tulevaisuuskasvatusta.
Yhdessä etäisyyksien voittaminen ja moniaistiset innovaatiot tuovat 3D –maailmoihin virtuaalisten tilojen ulottuvuuden. Uudenlaista digiajan löytöretkeilyä voi 3D:n avulla toteuttaa matkoilla maan sisälle, omaan kehoon, kiertokävelyllä kuussa tai ulkoavaruuteen. Hyvän unen pelikone takaa miellyttävän levon. 3D –tilavuokrauksessa on mahdollisuuksia ruotsinlaivan matkustuskokemuksesta häätilan testaamiseen. Virtuaalilemmikit kulkevat mukana ja toimittavat myös hoivatehtäviä ja niitä ei kuitenkaan tarvitse ulkoiluttaa kuten fyysisiä lemmikkieläimiä. 3D –lemmikkimaailman avulla monen yksinäisyys helpottuu.

Mahdollisuuksia on myös mielialoihin vaikuttamisessa, jos tekniikkaan yhdistetään aivosähkökemian muokkaamisen mahdollisuus, sekä erilaisissa yksilön henkistä kasvua tukevissa sovelluksissa. 3D –maailmojen sovelluksien avulla voidaan vahvistaa positiivista ajattelua ja vähentää suoraan kansanterveydellisiä haittoja, joita syntyy masennuksesta ja mielenterveyden ongelmista. Myös aggressioiden kääntämistä rakentavaan toimintaan voidaan toteuttaa 3D –sovelluksilla. Monenlaista valmentautumisapua voi saada 3D –maailmoista, opastusta parin löytämiseen, tai minkä tahansa harrastuslajin opetusta.

3D- ja virtuaalimaailmoissa varjopuolena on etenkin vieraantumisen, riippuvuuden ja reaalimaailman sääntöjen ja moraalikäsitysten rappion vaara. Yksilökeskeiset viihdesovellukset johtavat helposti sosiaalisesta reaalimaailmasta omiin ”yksinäisiin” maailmoihinsa eristyviin ihmisiin. Etenkin lasten kohdalla 3D –sovellukset eivät voi korvata aidon aikuisen läsnäoloa. Myöskin taju fyysisesti aidon ja 3D –maailman olentojen välillä voi hämärtyä. Terveysriskiksi voi muodostua liiallinen diginojatuolimatkailu, mikäli oma fyysinen liikunta vähenee radikaalisti. Reaalimatkailubisnes voi myös kärsiä, mikäli 3D –matkailu syrjäyttää sitä. 3D –maailmojen potentiaalin kasvaessa nähtiin riskinä myös se, että suorituspaineet voivat entisestään kasvaa. Yhteiskunnan järjestyskin saattaa murentua.

3D- ja virtuaalimaailmojen suurimmat mahdollisuudet liittyvät kuitenkin siihen, että ne auttavat ylittämään tehokkaasti olemassaolomme rajoitteita. Ne lisäävät todellisuuteemme uusia kerrostumia. Ne jäljittelevät – tai pikemminkin luovat –todellisuutta uskottavasti, mutta eivät ole siitä millään tavalla riippuvaisia: paitsi että ne toimivat monipuolisina käytännön apuvälineinä ja niiden avulla periaatteessa minkä tahansa kuvitelman toteuttaminen on mahdollista. Tässä mielessä ne toteuttavat teknologian perusfunktiota kykyjemme voimistajana aivan uudella tavalla. Ei tarvitse paljon rasittaa mielikuvitustaan nähdäkseen, mitä lisäarvoa 3D –maailmat avaavat. Noihin maailmoihin on vielä tosin muutamia digipeninkulmia matkaa.



kirjoittajana professori Sirkka Heinonen 
Turun yliopisto, Tulevaisuuden tutkimuskeskus

VIDICO, Luova Tulevaisuustila -osahanke

Osallistaa, osallistua ja mahdollistaa –verkkodemokratiaa kaupungeissa ja kunnissa

Tietokoneiden ja internet-littymien yleistyminen kaikissa demografisissa ryhmissä on omiaan lisäämään verkkopohjaisen vaikuttamisen muotoja Suomalaisissa kunnissa ja kaupungeissa. Kunnat ja kaupungit ovat suomessa velvoitettuja kuulemaan kuntalaisia päätösprosesseissaan, mutta tekemällä valmistelevaa työtä yhdessä kuntalaisten kanssa päästään parhaimmillaan pelkästä kuulemisesta aitoon vaikuttamiseen ja yhteistyöhön.

Hämeenlinnan kaupunki on mukana VIDICO (Visible Digital Competence) hankeessa, jonka avulla osaaminen tehdään näkyväksi digitaalisilla sisällöillä. VIDICO-hankeen avulla luodaan konkreettisia toimintamalleja, menetelmiä ja tuotteita osaamisen saamiseksi aikaisempaa tehokkaampaan ja hyödyllisempään käyttöön. Hämeenlinnan kaupungin tavoitteena on luoda aito vaikuttamisen ja osallisuuden prosessi. Tarkoituksena on tuoda asiakaslähtöisyys palvelukehitykseen ja saada vaikuttavuutta jo ennen kuin asiat ovat päätöksentekovaiheessa. Mutta on kyse silloin osallistamisesta, osallistumisesta vai mahdollistamisesta?

Kielitoimiston määritelmän mukaan osallistuminen tarkoittaa “ottaa osaa olla mukana jossakin” ja osallistaminen puolestaan tarkoittaa “tehdä osalliseksi – aktivoida”. Kuntatiedon keskuksen sivuilta löytyvät seuraavat määritelmät:

”Osallisuus on periaate, jonka mukaan kuntalaisella on voitava olla mahdollisuus sekä saada tietoa päätöksenteosta että päästä vaikuttamaan siihen. Osallisuus on liittymistä, jossa osallistuja tulee osaksi ryhmää tai toimintoa. Osallistuminen tapahtuu alhaalta, ruohonjuurelta ylöspäin, se on mahdollisuuksien hyödyntämistä eri tavoin.”

”Osallistaminen on osallisuuden rinnakkaismuoto, osallistumismahdollisuuksien tarjoamista kuntalaisille. Osallistaminen on ylhäältä alaspäin, hallinnosta kuntalaisille päin tapahtuvaa toimintaa.”

Kansalaisfoorumin sivuilla puolestaan sanotaan:

”Osallisuus voidaan tulkita kahdella erilaisella tavalla. Sillä voidaan tarkoittaa kuulumisen, mukanaolon tunnetta. Ihminen kokee olevansa osallinen omassa yhteisössään ja suomalaisessa yhteiskunnassa, kun hän tekee työtä, harrastaa, osallistuu ja vaikuttaa. … Toisen tulkinnan mukaan osallisuus on omakohtaisesta sitoutumisesta nousevaa vaikuttamista ja vastuun kantamista.”

Mahdollistamista, osallistamista ja osallistumista on pohtinut Antti Poikola Hämeenlinnan kaupungille tehdyssä ”Vekkodemokratia kaupungeissa” selvityksessä. Selvitys koostuu taustateoriaa käsittelevistä artikkeleista, lyhyistä esimerkeistä eri palveluista ja toimintamalleista. Kaikki artikkelit on alunperin julkaistu Nettiajan kansalaisyhteiskunnan verkoston blogissa www.mahdollista.fi. Selvityksessä on esitelty kattavasti suomalaisten kaupunkien verkkodemokratian muotoja. Kannattaa ehdottomasti tutustua mahdollista.fi-blogiin ja verkostoon.

Lisätietoja:

www.mahdollista.fi

http://www.mahdollista.fi/2011/02/03/verkkodemokratia-kaupungeissa/

kirjoittajana Piia Liikka
projektipäällikkö, VIDICO-hanke
Hämeenlinnan kaupungin palveluprosessien sähköistäminen -osahanke

Konkari ja märkäkorva yhteistyössä

Innovaatioareenan esitysten jälkeen, ennen työpajaosuutta käytiin hyvää keskustelua aiheista jotka esitykset herättivät yleisössä. Puhuin omassa esityksessäni mikroyrityksen markkinoinnista ja sosiaalisen median hyödyntämisestä. Esitys löytyy SlideSharesta

(http://www.slideshare.net/marsyk/innoareena-12112010-promener).

Yleisökommenteissa nousi esiin ikääntyneiden pärjääminen nykyisessä sähköistyneessä maailmassa ja sosiaalisen median tarjoaman palvelujen runsaudensarvessa. Pelko yli viisikymppisten syrjäytymisestä on ihan aiheellinen, eikä sitä mielestäni pidä hyväksyä. Nuorempi työsukupolvi kasvaa digitaalisen palveluiden natiivikäyttäjiksi, ja heille sosiaalinen media ja sen toimintatavat ovat itsestäänselvyys mistä ei tarvitse puhua, saati opiskella asiaa.

Vanhemmalla sukupolvella on kuitenkin hyvin paljon arvokasta tietoa ja osaamista, minkä täytyy siirtyä nuoremmille jatkajille. Digitaalisten työkalujen hyödyntäminen sekä molemminpuolinen tiedonjako onkin tässä avainasemassa.

Nyt täytyisi alkaa työpaikoilla luoda, luontevuuden puitteissa, eri-ikäisten työporukoita. Muistan omasta nuoruudestani kesätyöt sokeritehtaalla, miten mukava "vanhojen" ukkojen turinoita oli kuunnella, ja se kokemuksen tuoma varmuus suorastaan huimasi, kun itse oli ihan pihalla kaikesta. Konkari antoi turvan lisäksi myös valtaisan määrän tietoa ja sen myötä itseluottamusta, minkä turvin seuraavana kesänä naureskelimme jo kimpassa kirkasotsaiselle koulusta valmistuneelle insinööriparalle, joka joutui kylmiltään puun ja kuoren väliin: esimiestehtäviin ilman adaptoitumista yhteisöön.

Ilman aktivointia yritysten on kuitenkin vaikea päästä alkuun mentoroinnissa tai miksi sitä nyt olisi fiksua kutsua. VIDICO -hankkeen puitteissa onkin mielestäni hyvä viedä hiljaisen tiedon siirron asioita eteenpäin ohjatusti. Hiljainen tieto siirtyy tietysti myös toisin päin. Siinä missä konkari opettaa märkäkorvan työyhteisön taituriksi, voi nuorempi sukupolvi opettaa syrjäytymisuhan alle joutuneelle vaikkapa sosiaalisen median salat.

kirjoittajana Marko Sykkö Promener Oy
Marko Sykkö toimii hiljaisen tiedon konsulttina VIDICO - Osaaminen näkyväksi digitaalisilla sisällöillä (Visible Digital Competence) -hankkeessa. Osana hanketta toteutettiin Innovaatioareenatilaisuus Hämeenlinnassa 12.11.2010, jonka teemana oli hiljainen tieto sekä sosiaaliset mediat.

Innovaatioareenassa digisovelluksista pohdittua

Hiljaisen tiedon innovaatioareena on nyt takana ja on aika pysähtyä hetkeksi miettimään tapahtuman antia. Itse olin kertomassa digityökalujen pk-yrityksille tarjoamista mahdollisuuksista. Digityökaluilla tarkoitan erilaisia verkkopalveluita ja sovelluksia joita yritys voi hyödyntää prosessien ja toiminnan tehostamiseen. Esimerkiksi myynnin ja projektien hallintaan löytyy helppokäyttöisiä ja edullisia palveluita.

Yleisen tietoiskun jälkeen tutustuimme pienemmällä porukalla aiheeseen paremmin työpajaosiossa ja keskustelimme sopivien työkalujen valitsemisesta. Seuraavassa joitain keskusteluissa esiin nousseita teemoja.

Yleisökommentin mukaan suomalainen yrittäjä on yleensä keski-ikäinen mies (Tilastokeskuksen tilasto aiheesta -http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_11_03_ikaant_yrit.html ) eikä hänellä ole hirveästi tietoa tietotekniikan tarjoamista uusista mahdollisuuksista. Siksi uskonkin että "kansanvalistustyölle" eli uusista mahdollisuuksista kertomiselle on tarvetta lähivuosina enemmänkin. Haaste voi kuitenkin olla saada yrittäjät kiinnostumaan aiheesta joka on heille lähinnä epämääräinen ja pelottava. Nuoremmat työntekijät ja tulevat sukupolvenvaihdokset toivottavasti kuitenkin vauhdittavat kehitystä haastamalla yritysten johtoa tietotekniikan hyödyntämiseksi.

Hiljaisen tiedon siirtoon ja tallentamiseen panostamalla yritys voi vähentää riskejään poikkeustilanteiden varalta. Jos yrityksen avainhenkilö esimerkiksi sairastuu äkillisesti tai lähtee yrityksestä on yrityksen toiminnan jatkuvuudelle hyvin arvokasta jos tieto on verkkotyökaluissa ja koko firman käytössä eikä haudattuna kyseisen henkilön sähköpostilaatikkoon. Sähköposti on valitettavasti tiedon hautausmaa, josta siirtymällä sopiviin verkkotyökaluihin voi helpottaa sähköpostiähkyä sekä tehostaa yhteistyötä ja tiedon kulkua. Oikeilla työkaluilla ja toimintatavoilla hiljainen tieto tallentuu ja jalostuu normaalin työnteon sivutuotteena ja tärkeä tieto jää talteen yrityksen sisälle.

Työpajoissa pohdimme digityökalujen valintaa - siinä mietityttivät tietoturva, pitkälle tähtäävien valintojen tekeminen, työkaluun sitoutuminen sekä palvelujen luotettavuus. Oikeasti korkeaa tietoturvaa tarvitseville yrityksille amerikkalaisten yritysten verkossa tarjoamat palvelut ovatkin varmasti riski. Kysymys lähinnä onkin millaiset vaatimukset normaalilla yrityksellä pitäisi olla ja mille tasolle riskit asettuvat hyötyihin nähden? Itse ylläpidettyjen järjestelmien turvallisuus voi myös oikeasti olla heikompi kuin yritys kuvittelee, varsinkin jos yritys ei itse toimi IT-alalla. Tietoturvariskejä voi vähentää myös valitsemalla suomalaisen palveluntarjoajan, mutta silloin palvelutarjonta pienenee merkittävästi.

Yrittäjät haluaisivat tehdä hyviä ja pitkälle kantavia päätöksiä. Joku kertoi yrittäjästä joka oli uusinut kotisivunsa vuosi sitten ja nyt uudistus joudutaan tekemään uudestaan koska käytetty työkalu on poistumassa markkinoilta. Toinen esimerkki on Drop.io -palvelun katoaminen Facebookin ostettua yritys (uutinen englanniksi - http://techcrunch.com/2010/10/29/facebook-acquires-drop-io-nabs-sam-lessin/ ). Käyttäjille on annettu kaksi kuukautta aikaa siirtää tietonsa pois ennen palvelun alasajoa.

Valitettavasti IT-maailman kehitystahti on perinteisiä liiketoiminta-alueita paljon nopeampi joten palvelut kehittyvät jatkuvasti mutta osa niistä myös katoaa markkinoilta. Hyödynnettävää palvelua valittaessa kannattaakin selvittää paljonko palvelulla on käyttäjiä ja vaikuttaako yrityksen bisnesmalli kannattavalta. Nyrkkisääntönä olen itse pitänyt valita suosittuja palveluita jotta riski palvelun katoamisesta pienenisi.

Kannattaa myös selvittää saako työkalusta tuotua omat tietonsa ulos jotta käytettävän palvelun vaihtaminen olisi mahdollista. Lisäksi ennen lopullista valintaa kannattaa kokeilla palvelua koekäytössä jotta sopivuus omiin tarpeisiin ja järjestelmän todellinen käytettävyys selviävät.

Digityökaluilla pk-yritys voi säästää rahaa, tehostaa toimintaansa ja tallentaa hiljaista tietoa eli ne tarjoavat uusia mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa tutustua Innovaatioareenassa pitämääni esitykseen joka on jaossa SlideShare-palvelussa (esitys -http://www.slideshare.net/DigiHame/innovaa).´http:/www.slideshare.net/DigiHame/innovaa )

kirjoittajana Harri Lakkala Intosome

Harri Lakkala toimii hiljaisen tiedon konsulttina VIDICO - Osaaminen näkyväksi digitaalisilla sisällöillä (Visible Digital Competence) -hankkeessa. Osana hanketta toteutettiin Innovaatioareenatilaisuus Hämeenlinnassa 12.11.2010, jonka teemana oli hiljainen tieto sekä sosiaaliset mediat.